perjantai 17. heinäkuuta 2015

Hyvän mielen jakaminen.

Eiliseen postaukseen lisäten - pari hauskaa tarinaa.

Mentii kaupungille linkillä, koska autokyyti peruuntu eikä jaksettu venailla mitää/ketää muuta. Kello oli kuiteki jo yli neljä. Miul oli jonku lappeenrantalaisen lehden mukana tullu ilmaisbussilippu (joka oli sellasessa isommassa pahvissa kiinni), joten aattelin tottakai käyttää sen - ja käytinki, mutta en ilman pientä hassuttelua. :D

Kesäaikana täällä on ilmeisesti kertalippu 2€. Ei kuitekaa oltu varmoja tästä eikä olla kuljettu monee vuotee Lappeenrannas linkillä, joten Susku hyppäs ekan bussii ja kysy, että mitäs tää nyt maksaa? 

Kuski oli joku about keski-ikäne mies ja bussin etupenkillä istu hieman nuorempi toinen kuski(??). Niillä tais olla siis uusien kuskien koulutusta tai valvontaa menossa.

Kuski sitte sano, että 2€ ja myi lipun. Päätin sitte omalla vuorollani tokasta siihe, että "mie aattelin tulla ilmasiks!", iskin sen lipukkeen tiskille ja kävelin istumaa.

Kuski siinä sitte vähä naurahteli ja toinen kuski alko pohtimaa, et ei oo nähny mitää tollasia lipukkeita vähää aikaa. Se toinen kuski huuteli sit miulle, et haluunko sen lipukkeen loppuosan matkamuistoks. :D Vastasin, että ei kiitti, kyl mie varmaa ilmanki sitä pärjään ja muistan kerran, jolloin tulin ilmasiks bussilla ja saatii vielä VIP-kyytiä, koska linkissä ei ollu ketää muita. Enkä kuitekaa käytä Lappeenrannassa busseja, ku ehkä kerra parii vuotee, jos sitäkää!

Se toinen kuski viel jatko, että jos laitetaa tähä kuskin nimmari kaupanpäälle?
Niin päätin sitte heittää, että: "joo, voi laittaa sitte samalla puhelinnumeron!"
Molemmat nauro aika kovin ja esitti sitte laittavansa nimmareita. :D
Lopulta se lappu pääty sitte kuitekii roskii.

Oli kyllä erityisen hauska bussimatka ja nää miehetki sano, että kiva saaha piristystä 10 tuntisee työpäivää. Vielä lämpimänä kesäpäivänä. Kaikille tuli hyvä mieli - ja se on tärkeintä. :)

Hyvän mielen jakamine/vaihtamine ei kuitekaa loppunu päivän osalta tähä.

Mentii Iso-Kristiinan Anttilaan, josta ostin vihdoin oikeen kokosen muistikortin. Kassalla oli nuori nainen, joka oikeesti jäi tuijottamaa miuta enneku sai aikaseks palvella. Ku olin maksanu ostokseni, niin se alotti näin: "anteeks, saanko kysyy henkilökohtasen kysymyksen?"

Mie olin vähä aikaa hämmennyksissä, koska toi oli joteki outo alotus. Se sitte kysy, että mitä huulipunaa miulla oli. :D Se oli kuullemma ettiny just jotai tosi kirkasta ja sanokin, että jäi iha kattomaa ku oli nii säväyttävä. Miul oli siis sitä oranssia huulipunaa (näkyy myös edellisessä postauksessa). Otin huulipunan laukusta ja näytin merkin, mallin ja värin.

Se kiitti tiedosta ja kehu vielä. Toivoteltii hyvää päivänjatkoa. :)

Että sellaset tarinat. Toivottavasti tykkäsitte lukee!
Miulle ainaki tuli tosi hyvä mieli näistä ja ois kiva, jos tällasii kävis useemminki. :)

Ymmärrän kyllä, et kun ollaa töissä, ni ihmiset on vähä erilaisii, mut kyllä kaikissa asiakaspalvelutöissä saa miun mielestä olla aika tuttavallinen ja heittää välillä jotain juttua.

On toki ihmisii, jotka tykkää vaa hoitaa asiansa pois alta eikä jaksa jäähä ees kuuntelee päivänjatkontoivotuksia tai muuta small talkia. Suomalaiset onkin vähän sellasii. ;)

Kiitos, kun luitte!
-Kedu-

2 kommenttia:

  1. Miulle itelleni tulee kans tosi hyvä fiilis jos joku tuntematon on ystävällinen tai jää juttelemaan, hymy ei lähe kasvoilta pois koko päivänä :'D Etenki täällä Joensuussa päin on hirmusen kivaa ku voi sen kummempia ennakkoluuloja mennä kysymään vaikkapa reittiä johonkin suuntaan. :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä! :D Voi vitsi ku kiva! Mie oon käyny vaa kerra Joensuussa, sillee et muistan - ollaa kai pienempänä käyty, mut oli kyl kiva paikka. :)

      Poista