keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Sydäntä särkee - mikään ei auta, mitä mä teen.

Joskus tekis mieli hirveesti avautuu.

En meinaa uskaltaa.
En tänne. 

Koska en oikeesti voi koskaa tietää, että ketkä kaikki sen oikeesti näkee.

Toisaalta, mitäs välii sillä on, koska miul ei oo mitää salattavaa.

Jos joku kysyy, ni mie vastaan.

Ei miulla oo sellasia omia salaisuuksia, joita en jostai syystä kehtais sanoo.

Kuitenki, takas pointtii.

Joskus asiat menee nii nollasta sataa, et ei todellakaa pysy ees ite mukana.

Tekis mieli avautuu, koska miettii jotai asiaa 24/7.

Ei kuitenkaa viitti, koska saattaa hätiköijä enneku on sulatellu koko juttua.

Joku vois sanoo, et liiottelen.
Mut ei.
Mie tiiän kyl, mitä tunnen.

Kaikki tunteet on sallittuja. 
Temperamentti on sallittua.

----

Mie särjin miun sydämen tossa yks päivä.
(Ei romanttisesti.)

Se tuntuu vähä naurettavalta omasta mielestä, koska ei siinä ollu mitää juttua alun alkaenkaa.

Olin vaa ite nii innoissani ja valmis.

Kerraki ku halusin tehä jotai jonku ihmisen etee, nii sain kyllä melko kylmää kyytiä.

Tai siltä se tuntuu.

Olin kiva. Kehuin.
Ilmaisin asiani ja motiivini selkeesti.
Kerroin mitä ajattelen.

En vaa osannu sanoo miks.

Se oli joteki liikaa ja taisin vaa hämmentää ja häkeltää.

Lopuks ei mitää.

Ei mitää.

Kaikki oli vaa siinä.

Se oli siinä.

----

Tunnen usein itteni säälittäväks.

Sanon tai teen jotai, mikä vaikuttaa muille epätoivoselta.

Puhun suoraa ja pyyän suoria vastauksia.

Joskus vaan ei mitään....

Yrittänyttä ei laiteta!

----

Lähin ehkä vähä liian isolla sydämellä mukaa näinki epämääräsee asiaa.

Luulin vaa jotai.
Ilmeisesti liikoja.

Toivoin ja oletin.

Heittäydyin.

Ja rikoin itteni.

----

Oon herkkä.

Itken usein ja paljon.

----

Oon vahva, mut oon väsyny.

-Kedu-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti