lauantai 13. toukokuuta 2017

ÄITI

Ihan alkuun kiitos, koska sitä ei voi jättää tekstin loppuun.
Kiittäminen ja arvostus on liian tärkeetä.

Ja kiitän ja arvostan ja rakastan miun äitiä.

----

Äitienpäivä on vasta huomenna, mut elämä heittelee ja se heittää miut Hollantii huomenna, joten en uskaltanu laskee tän julkasua sen varaan, että oon ulkomailla.

Ja tääkään matka, koko elämäntilanne, koko elämä - ei ois mahollista ilman äitiä.

----

Kenellekään ei oo yhtä pitkää pinnaa miun kanssa.

En todellakaa oo mikää helpoin ihminen. 
Oon dramaqueen, hermostun helposti ja kapinoin aina vastaan. 
Ihan vaan periaatteesta vissiin.

En haluis olla hankala, mut sitä se perhe kai teettää.
Perheen kanssa voi olla vaikea, koska tietää ettei ne koskaan mee pois.
Ainakaan tahallaan.

Välimatka on tehnyt hyvää miun ja äitin suhteelle, mut se ei tarkota ettenkö ikävöis sitä usein.
Joskus vaan toivois et se asuis naapurissa, että voisin juosta sinne ja ees istua sen vieressä.

Pelkästään se, että tietää miten äiti on mukana elämässä ja tukena - vaikka tekisin tyhmiä päätöksiä tai elämässä tapahtuis hankalia asioita - se helpottaa.


Kukaan ei oo yhtä vahva.

En vaan voi käsittää, miten joku aivan tavallinen ihminen voi jaksaa ja kestää niin paljon, mitä meijän perhe tai äiti onkaan saanu elämässään kärsiä.

Ehkä äiti ei ookkaan ihan tavallinen ihminen. 
Ehkä se on joku supersankari.

Mut ainut mitä tiiän on se, että se ei oo mikään satuhahmo, koska se on vielä täällä.
Se on aina täällä.
Ja se on miun.

Hyvää äitienpäivää, äiti <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti