tiistai 30. toukokuuta 2017

OJENNA KÄTESI

Kävin ekaa kertaa luovuttamassa verta. 

Aina ollu jotkut karenssit päällä. On noita lävistyksiä ja tatuointeja muun muassa tullu otettua.


Voisin selittää pitkät tarina siitä, miks veren luovuttamine on tärkeetä. 
Aion kuiteki vaa kertoo miks se on miulle tärkeetä.

Miun iskä oli aktiivine luovuttaja.

Muuteki halusin aina tehä asiat niiku iskä - paitsi etten koskaa oppinu laulamaa, soittamaa kitaraa tai paistamaa nii hyviä kalapuikkoja ku iskä.

En oo mikää neulojen ystävä (vaik tatuointeja otan harvasen päivä, se on täysin eri asia), mut selviin kyllä. Ei se sattunu juurikaa eikä ollu muutekaa vaikeeta tai epämiellyttävää.

Iskä ku sairastu syöpää, nii jossai kohtaa tuli se kohta, että hän itte tarttes verta ja hyvä että sitä sillon oli. Kannatti siis luovuttaa, niin sai hyvän kiertämää - ihan suonissa asti.

Vaikka tää tarina ei päättyny onnellisesti, nii ei se tarkota etteikö luovutetusta verestä ois ollu apua tai etteikö siitä ois varmasti apua jollekin. Yhellä luovutuskerralla voit auttaa jopa kolmea ihmistä. Suomessa autetaa vuosittain 50 000 potilasta vapaaehtosella luovutetulla verellä.

Jos oot terve, veressä ei oo mitää häikkää ja hemoglobiinit ym. on kunnossa, niin ei oo MITÄÄN syytä mikset luovuttais. (Neulapelosta voi päässä eroon.) Tää on melkeenpä yks helpoimmista keinoista auttaa toista ihmistä tai ihmisiä.

En haluu mitää paasaavaa mainospuhetta, etenki koska tää oli miunki eka kerta, mut haluun vaa kannustaa ees ajattelemaa asiaa tai kokeilemaa, josko siitä sais hyvän tavan käyä pari kertaa vuodessa luovuttamassa verta.


Tää on ainut asia elämässä, missä kannattaa luvan kanssa LUOVUTTAA!


Kiitos ja tsemppiä <3

-Kedu-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti