perjantai 2. kesäkuuta 2017

Niitä tekstijuttuja.

Jos kirjottaisin kirjan, se ois varmaan elämäkerta.

Kertoisin oman tarinani. Koko tarinan.
Tosin koska kyseessä on minä, niin varmaan käyttäisin värikynää.
Muuttaisin nimet ja paikat. Ja ja ja....
Oisko siinä sit järkee? Ja oisko se enää elämäkerta?

Kirjotan runoja. Tai en tiiä mitä noi on.
Niitä tekstijuttuja, mitä näkyy täällä blogissakin.
Kai ne on niitä - moderneja runoja.


Ei ne alunperin sellaisia ollut tai en ainakaan tarkoittanut niiden olevan.
Olen pitänyt niistä ja niiden kirjoittamisesta.
Ne tulevat luonnostaan. En tiedä mistä, mutta tulevat kuitenkin, joten antaa tulla.
Kuitenkin nyt huomasin, että ne kaikki ovat samanlaisia. Ja olen pettynyt.

Toisaalta miksi olen pettynyt, koska eivät ne ole mitään.
Eivät ne tarkoita mitään. Vai ehkä sittenkin?

Jos kirjottaisin kirjan, se ois runokokoelma.

Kertoisin oman tarinani. Koko tarinan.
Tosin runoni ovat täynnä värikynää.
Onkohan niissä mitään järkee?


Pystyisinkö koskaan kertomaan omaa tarinaani? 
Saisinko sen runoiltua?

Oisinpa Paperi-T.
Ja ei, sen runoelmat ei oo yliarvostettuja.
Modernia runoutta, runojen asettelua, sitä pitää vaan tajuta. Fiilata.

Ennen kaikkea, en haluaisi olla kirjailija saatika runoilija.
Haluaisin vaan olla minä - ja kertoa.

-Kedu-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti